Allekirjoittanut saapui Suomeen 28.5. Himalajalla syntyneet ajatukset laittoivat vireille pohdinnan kotiinpaluusta ja meditointikurssilla vahvistui tunne, että on aika lentää Suomeen. Nähtäväksi jää, onnistunko muuttamaan syntyneet visiot konkretiaan. Matkablogi tulee täydentymään vielä Nepal trilogialla Annapurnan ympärivalleus - Annapurnan perusleirin valloitus - Vipassana meditointikurssi. Nyt tarina jatkuu huhtikuun alkupäiviltä Thaimaasta.

Olin siis päätynyt siirtymään Rayan saarelta Koh Yao Noi saarelle. En jaksanut pahemmin tutkia asioita, vaan lähdin soitellen sotaan. Jätettyään kuvaustiimin lentokentälle, taksikuski heitti minut laiturille, mistä paattien pitäisi kulkea. Sattumalta tulin juuri sopivaan aikaan ja pikavene juuri lähdössä. Vaikka en pikaveneestä kovin välitä, hyppäsin kyytiin. Matka olikin mukava, kun istui keulassa, eikä moottorien möly haitannut. Maisemat olivat kauniit ja pääsin taas virittäytymään rentoon seikkaulu tunnelmaan. Noin puolen tunnin huristelun jälkeen saavuimme saarelle. Tuttuun tapaan en tarttunut syöttiin ja ottanut tarjottua autokyytiä vastaan. Palloilin laiturilla ja mietin, että mihin tästä lähden. Valkoinen nainen tuli neuvomaan, että kannattaa hypätä auton lavalle, jotta pääsen sinne, missä on majoituksia tarjolla. Hyppäsin kyytiin ja auto vei ensin naisen hänen ravintolaansa. Jäin kyytiin ja ihmettelin, että mihin päädynkään. Lopulta pääsimme rannan tuntumaan ja näkyi vuokramökkejä. Kuski jätti minut paikkaan, jota hän kehui halvaksi. Mökit olivat mukavat ja hintakin ok, mutta päätin vielä tutkia tarjontaa ja hintoja. Viimeinen mökkikylä tarjosi parhaan hinnan ja mökkikin oli todella siisti.

Sesonki oli selkeästi ohi ja saarella oli todella rauhallista. Rannoilla loikoilusta en niin välitä, mutta kun puihin oli mukavasti kiinnitetty riiipukeinoja pitkin rantoja, oli niissä todella mukava loikoilla. Oli Rayalta ottanut mukaan Kerro minulle Zorbas kirjan, joka takakannellaan puhutteli minua. Se olikin todella osuvaa tekstiä. Kertoja on lukutoukka, joka miettii liikaa ja jarruttelee eloaan. Zorbas taas elää hetkeen heittäytyen, nautiskellen elämän tarjoamista mahdollisuuksista. Samoja teemoja käsittelen itseni kanssa. Uppouduin kirjan tunnelmiin ja olisikin ollut hieno nauttia kreikkalaisia eväitä. Mieleeni tuli Rakkautta ennen keskiyötä elokuvan kohtaukset, joissa vietetään aikaa yhdessä, keskustellaan elämästä ja syödään hyvin. Inspiroiduin kirjasta jopa siinä määrin, että yhtenä iltana hain kaupasta paikallista halppis rommia Samgsomia ja ostin myös askin tupakkaa. Sitten menin katselemaan öistä merta riippukeinusta ja nautin eväistäni.

Kyseessä oli itse asiassa ensinmäinen ns. puhdas tupakointi. Jazz-tupakkaa on tullut testattua, mutta tavallisia savukkeita ei ole tullut sauhuteltua. Ihmettelinkin, kuinka kukaan polttaa, kun eihän tämä maistu miltään, eikä kyllä tunnu nikotiinin vaikutuskaan. Nörttinä googlasin mitä savukkeestani sanotaan. Selvisi, että Marlboro Gold on mauton ja vähänikotiininen sauhuke sosiaalisen tuprutteluun. Rommi kuitenkin toimi ja jostain syystä innosituin lataamaan Spotifysta mm. Frank Sinatraa, jota en ole aiemmin kuunnellut. Fiilistelin terassillani Frankin tahtiin ja vastasin ystäväni lähettämään mailiin.

Pikkuruinen gekko ei paljon pelännyt ja kiipesi polvelle.

Vuokrasin saarella pyörän neljäksi päivää. Pääsin kerran polkemaan saaren ympäri, mutta kun illalla lähdin kohti kylää, puolessa välissä rengas tyhjeni. Iso ruuvi oli puhkaissut renkaan ja ruokaretki vaihtuikin talutukseen takaisin. Seuraavana päivänä selvisi, että minua rokoketaan renkaan puhkeamisesta. Pääsimme sopuun ja palautin pyörän päivää aiemmin, etten joutunut maksamaan lisää. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä vuokrasin viimeisenä iltana kajakin ja meloin lähistöllä sijaitsevalle saarelle. Se olikin todella kiva retki. Saarella oli hieno hiekkaranta. Pientä saarta komisti myös komea ”vuori”, jolle kiipesin katsomaan auringonlaskua. Todella mahtavat näkymät ja olin erittäin vaikuttunut Thaimaan hienoista saarista, jotka nousevat jyrkkinä merestä. Pimeässä meloin takaisin omalle saarrelle.

Jonkun mietteet hiekassa

Pääsiäisenä ystäväni järjestivät perinteisen kokoontumisen ja seurasin Facebookista valmistautumista. Olisin mielelläni ollut mukana ja lähetinkin videotervehdyksen väelle. Olin saarella lopulta kuusi yötä ja lopulta tajusin, että en ollut koko matkani aikana ollut niin pitkää aikaa yksin. Päivät menivät täysin hengaillessa, lukiessa, kirjoittaessa ja aamuisin meressä pulahtaen. En tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Joogakin onnistui vasta viimeisenä aamuna. Ymmärsin, että olin työkeikalla käyttänyt niin energia- kuin sosiaalisuusvarantoni ja ne olivat latauksen tarpeessa. Saari olikin mainoa siihen, koska ei siellä paljon muita ihmisiä ollutkaan.

Lentoni Nepaliin lähti Bangokista, joten viikon löhöilyn jälkeen piti jatkaa matkaa. Halusin viettää pari päivää Bangokissa, koska en ollut siellä koskaan ollut. Olin jälleen laiska ennakkosuunnittelun suhteen, mutta hyvin onnistui venekyyti mantereelle, bussikyyti asemalle ja yöbussi määränpäähän.

Huonosti nukutun bussimatkan jälkeen saavuin pimeässä aamuviideltä järkyttävän kokoiseen asemakompleksiin. Tunnin verran herättelin itseäni ja koitin keksiä mitäs sitten. Taksia en periaatteesta halua käyttää, jos muitakin vaihtoehtoja löytyy. Lopulta keksin, että Khaosan Road on se paikka, mitä Bangkokissa hehkutetaan reppureissaajien paikaksi. Löysin paikallisbussin, jolla pääsi Khaosanilla ja hinta oli jälleen kerran lähes ilmainen. Viikon yksinolon jälkeen oli sellainen fiilis, että olisi taas hauska tavata ihmisiä. Sattumalta bussissa juttelin erään sveitsiläisen pojan kanssa ja koska määränpää oli sama, päätimme etsiä yhdessä majoitusta.

Päädyimme samaan hotelliin ja sovimme, että unien jälkeen menemme syömään. Kävimme syömässä ja sitten lähdemme palloilemaan pitkin katuja ja kaupunkia. Khaosan Road on todellinen valkoisen miehen paikka, sillä siellä on niin paljon turisteja, että tuntuu kuin olisi jossain ihan muualla. Paikalliset ovat vähemmistönä muutamilla kaduilla.

Hengailimme pitkin päivää ja höpötelimme elämästä. Kaveri kertoi suunnitelmistaan perustaa mobiilipeliyritys kaveriensa kanssa. Kannustin häntä tavoittelemaan unelmaansa ja tarttumaan mahdollisuuteen, vaikka lopulta homma ei lähtisikään lentoon. Kerroin myös omista pohdinnoistani sen suhteen, jatkanko matkailua vai lähdenkö kenties Intiaan opiskelemaan. Jossain kohtaa iltaa tuntui siltä, että Intiaan lähtö on aika selkeä juttu, kun asiaa oli siinä melko perinpohjaisesti puitu.

Minulla oli repussa mukana rommipullon puolikas ja siemailimme sitä illan pimetessä. Päätimme hakea kaupasta lisää ilolientä ja lopulta pörräsimme ympäri Khaosania. Pikkutunneilla siirryimme klubille tanssimaan. Minä en tanssilattialle ole ennen astunut, mutta viime kesäsä aloin jostain syystä jortsuilemaan yksin mökillä ja pikku hiljaa kehitys johti siihen, että nyt hötkyn hassusti peilipallon alla ihan pelkästä tanssimisen ilosta. Parisen tuntia esiteltyämme parhaita liikkeitämme, lähdimme takaisin kohti hotellia. Seuraavana päivänä kävimme vielä yhdessä aamiaisella ja sitten kaverini jatkoi matkaa.

Itselläni oli vielä yksi tehokas päivä ja lähdin kiertämään kaupunkia. Ei ollut mitään erityistä, mitä olisin halunnut nähdä. Otin vesibussin ja seuraavaksi päätin kokeilla ilmajunaa. Päädyin johonkin ostarille, ostin vihkon ja kyniä sekä päätin lähteä takaisin kotinurkille. Fiilistelin Khaosanin nurkilla vielä pitkin iltaa ja päätin ottaa tunnin jalka hieronnan. Se olikin fantastinen ja hyvää hellimistä jaloille ennen Nepalin vaellusta.

Seuraavana aamuna oli aika suunnata kohti lentokenttää. Lensin ensin Kuala Lumpuriin ja neljän tunnin jälkeen kohti Kathmanduuta. Koneessa jännitys hiipi esiin, sillä uuden maan lisäksi oli luvassa vaellusta todella korkealla. Löytäisinkö seuraa vaellukselle helposti, miten kroppa kestää, mitä varusteita tarvitsen korkeuksiin? Paljon kysymyksiä pyöri mielessä. Ensimmäistä kertaa matkalla olin menossa tekemään jotain, mihin liittyi selkeitä terveydellisiä ja fyysisiä riskejä. Olin ostanut Bangkokista varuiksi antibioottikuurin, jos satun sairastumaan vuoristossa pahaan mahatautiin tms.

Saavuin Kathmanduuhun ennen puolta yötä. Viisumin hankinta sujui helposti ja parin tytön kanssa otimme taksin kimppaan. Tällä kertaa olin varannut majoituksen etukäteen, sillä en halunnut lähteä etsimään majapaikkaa keskellä yötä uudessa maassa. Taksikuski löysi lopulta hotellini. Se oli todella halpa, mutta omat kriteerini täyttyivät.

Seuraavassa numerossa valmistautumista vuorille, fyysistä haastetta ja mukavia uusia ystäviä. Tietenkin matkalla tuli myös maisemia, jotka saivat miehen kyyneliin. Kun aloitin vaelllusten harrastamisen, en osannut ajatelle, että vaeltaisin Himalajalla. Yhtäkkiä olinkin siellä ja kävelin poluilla, jollaisista olin mielikuvissani haaveillut.