Reilu viikko reissua takana ja paljon on tapahtunut. Niin paljon, että ei sitä millään saa tähän kirjoitettua. Pari päivää sitten sain vasta ensimmäiset päiväkirjamerkinnät kirjoiteltua itselleni ja kyllä sitä tarinaa sitten tulikin. Koitan nyt vain lyhyesti kertoa jotain, mitä on tullut tehtyä ja fiilisteltyä.

Mumbaissa siirryin bussin ja paikallisjunan avustuksella keskustaan. Muita länkkäreitä ei silmiin montaa osunut. Majoitus järjestyi hyvällä tuurilla pariksi yöksi ekasta hostellista, jossa kävin yösijaa kysymässä. Ekan illan vietin erään fiksun huijarin seurassa ja hän kierrätti minua pitkin kaupunkia, vei vaatekauppaan sekä ”matkatoimistoon”. Hänen harmikseen en mitään kuitenkaan ostanut. Katukeittiöiden ruoka oli edullista ja maittavaa. Myös auringonlaskua oli kiva ihailla rantakadun muurilla. Mumbai ei kuitenkaan suurkaupunkina oikein sytyttänyt. Kohtuu siistiä varmaankin Intian mitta-asteikolla, eikä rasittavia kaupustelijoita roikkunut kimpussa. Toinen päivä kului hollantilaisen neidin seurassa ja kävimmekin yhdessä rautatieasemalla ostamassa liput Goalle. Minä sain lipun heti seuraavalla päivällä ja hollantilainen itselleen sopivasti sitä seuraavalle päivälle.

Junamatka Goalle kesti 13 tuntia. Olin makuuvaunussa ja vaikka juna lähti jo aamuseitsemältä, nukuin ja makailin lähes koko matkan punkassani. Goan lähestyessä huomasin, että reppureissaajat jäivät jo ennen päätepysäkkiä pois. Aloin tutkimaan Lonely Planettia tarkemmin ja ymmärsin Goan laajuuden. Vähän jänskätti mihin sitä päätyy, kun pimeä oli jo tullut ja saavuimme kyläpahaisen Madgaon asemalle. Fantasiani Goan lihatiskistä kuitenkin toteutui, kun asemalaiturilla kaksi parikymppistä ruotsalaista brunettia tuli reppujensa kanssa ja selvisi, ettei heilläkään ollut majoitusta. Yhdessä etsimme majoituksen ja jaoimme vuo…huoneen. Aamulla toivuttuani siitä pienoisesta pettymyksestä, etteivät länsinaapurit olleet blondeja, päätin kuitenkin suunnata poikien mukana Palolemin rannalle bussilla.

Palolemissa tiemme erkanivat ja kävin rannan majoja läpi, etsien edullista majoitusta. Majoitus löytyi lopulta hyvään hintaan, tosin ei ihan rannalta, mutta sopivan matkan päästä. Pienten unien jälkeen, kävin syömässä ja tutustumassa rantaan. Illalla bongasin loistavasti musisoineen bilebändin keikalta pari tyttöä ja uskaltauduin jopa jutulle. Juttu luisti mukavasti kolmekymppisen saksalaisen joogaopettajan ja ihanan, vielä monen monta reissuvuotta omaavan, suomalaisen maailmanmatkaajan kanssa. Ilta jatkuikin aamutunneillen rannalla istuskellen kynttilänuotion valossa. Heidän seurastaan sain nauttia kolmen päivän ajan. Hengailimme, höpötimme, söimme, uimme, otimme siis rennosti. Kävimme myös kokeilemassa silent partyt, missä juhlioilla on korvakuulokkeet, josta voi valita kolmen DJ:n kanavasta mieleisensä. Vaihtoehtoina on yleensä trance, house ja alternative, miltä tulee poppia, rockia ja vaikka mitä. Konsepti oli todella hauska ja toimiva. Luurit pois päästä ja baarissa soi taustalla musa hiljaisella ja voit höpötellä kaverin kanssa. Syy tällaiseen innovaatioon on se, että Goalla on lailla kiellytty kova meteli kymmenen jälkeen ja kunnollisia Goa trance bileitä löytyy vain pohjoisemmilta rannoilta.

Tytöt jatkoivat matkaansa ja pieni haikeus iski mukavan seuran kadottua. Asioin läheisessä kaupungissa seuraavana päivänä ja paluumatkalla istuin bussissa länkkärin viereen, joka paljastui suomalaiseksi arkkitehdiksi. Hänen rinkkansa oli varastettu yöbussissa ja hän saapui Palonemiin melko tyhjin käsin. Näytin vähän paikkoja ja ehdotin edullisemman majoituksen hankintaa. Hänen kanssa olemmekin jatkaneet syömisen ja hengailun merkeissä. Vuokrasimme tosin eilen pyörät ja poljimme noin 30 kilometrin reissun läheiseen luonnonpuistoon, joten ihan makoiluksi ei ole mennyt.

Ajattelin jatkaa matkaani sunnuntaina suosittelujen perusteella Hampin rauniokaupunkiin, mutta majataloni perhe meinaa sunnuntaina pitää vierailleen illallisen, joten saatan ehkä jäädä vielä pariksi päivää. Sain myös kutsun intialaisiin häihin arkkitehtitoverini paikalliselta tuttavalta. Häät ovat melko kaukana ja säätämisen takana, mutta koska tässä muutenkin menen fiilispohjalta, niin saatampa löytää itseni viikon päästä häistä, joissa vihkiminen suoritetaan Hindupapin määräyksellä kello 04:00.

Ruoka on ollut todella hyvää ja vatsakin on pysynyt melko hyvässä kunnossa. Päivällä on sopivan lämmin ja yöksi viilenee mukavasti. Kaikki on sujunut kivasti ja tavoite soljua ilman suurempia päämääriä on toiminut, vaikka tuntematon välillä pelottaakin. Jotenkin sitä on törmännyt tyyppeihin, keneltä saa inspiksen seuraavaan siirtoon ja riittää, että pitää mielen avoimena. Seuraa tuntuu löytyvän melko helposti ja moneen mukavaan ihmiseen on tullut tutustuttua. Ihan täysin en Suomen kuvioista pääse irtautumaan, sillä yritystä ei voi laittaa täysin pöytälaatikkoon ja asioita pitää välillä netin välityksellä hoitaa mm. kirjanpitäjän kanssa. Olen käynyt myös neuvotteluja parin viikon työkeikasta Thaimaahan, joten sekin on vienyt hiukan ajatuksia pois hiekkarannalta.

So far so good, saa nähdä millaisista seikkailuista itsensä löytää…toivottavasti kivoista :)

satunnainen seikkailija Turkka