Kuutisen viikkoa Intiassa takana. Paljon olisi ajatuksia ja tapahtumia jaettavana, mutta jälleen kerran joudun hyväksymään sen, että suurin osa jutuista jää kertomatta. Facebookissa olen päivitellyt kuulumisia videoilla ja kuvilla. Lisään videot tänne, kunhan saan koulun nettitunnukset. Toivon, että siellä lataaminen käy nopeammin (toiveeksi jäi). 

Syvänmielensukeltajassa pohdin jo taustaa sille, miten tänne opiskelemaan päädyin. Siellä käsittelen myös enemmän pohtimista herättävät aiheet, kuten epävarmuutta epämukavuusalueella.

3.8. lähdin matkaan ja saavuin Kochiin seuraavana päivänä. En halunnut mennä suoraan ashramiin, kun koulu alkaisi vasta 17.8. Päätin viettää yhden yön Fort Kochissa, mennä sieltä bussilla Alleppeyn pikku kaupunkiin ja ottaa laivakyydin ashramiin. Lentokentältä otin bussin Firt Kochiin. Reitti oli tuttu, sillä olin lähtenyt ahsramista käänteisellä tavalla, tosin en ollut silloin Kochissa yötä. Bussi oli Fort Kochin saarella puoli kuuden aikoihin. Koitin etsiä pikaiseen edullisen majoituksen, sillä halusin ehtiä katsomaan merenrantaan auringonlaskun. Löysinkin erään perheen talosta majoituksen noin viidellä eurolla.

Fort Kochi

Kävelin rantaan ja katselin auringonlaskua. Kaivoin esiin matkapäiväkirjani, johon olin kirjoittanut tunnelmia ja ajatuksiani kevään reppureissulla. Istuin tällä samalla rannalla viimeisenä iltana Intiassa, ennen kuin suuntasin lennolle kohti Thaimaata. Tuona samaisena päivänä olin saanut yliopiston koordinaattorilta mailin, jossa oli tarkemmin kuvattu tulevan koulutuksen sisältöä. Se vaikuttii todella mielenkiintoiselta. Silloin olinkin alkanut tosissani pohtimaan, mitä jos todella lähtisin Intiaan opiskelemaan. Symboliikka viehättää minua suuresti, joten se että palasin samalle rannalle, mihin ensimmäisen retkeni päätin, oli erittäin mukava tapa aloittaa tämä uusi seikkailu.

Halusin kokea hiukan seikkailun tuntua, ennen kuin asetun opiskelemaan. Seikkailua tulikin, kun laiva ei kulkenutkaan ”soutukisojen” takia ja jouduin sitten liikkumaan bussilla. Huomasin hyvin, kuinka erilaista oli matkustaa nyt, kun takana oli jo paljon kokemusta. Samat asiat mitkä olivat viimeksi varsin jännittäviä, eivät enää pulssia nostattaneet.

Koululaisia marssimassa Alleppeyssa naisten oikeuksien puolesta, jos oikein ymmärsin.

Saavuin ashramiin ja heti ensiksi kävin syömässä, kun ruokatarjoilu oli meneillään. Tapasin samalla myös pari tulevaa koulukaveria ja he alkoivat välittömästi neuvoa mitä minun tulee tehdä. Majoituskuviot eivät olleet vielä tiedossa, mutta olin saanut ohjeet punkata ashramissa, kunnes koulu alkaa. Ensimmäiset kämppikseni olivat pari pari harmaahiuksista ranskalaista herramiestä.

Näkymä ashramin tornitalosta. Kuvaaminen on virallisesti kielletty, mutta kyllä siellä kamerat surraavat, varsinkin paikallisilla, joten muutaman kuvan olen itsekin napsinut.

Kali-temppeli mun huvilalta katsottuna.

Koulun alkuun oli reilu viikko. Otin alkuun todella rennosti, mitä nyt hiukan toimitin papereita koululle. Kävimme luokkakaverien kanssa läheisessä Kollamin kaupungissa rekisteröitymässä opiskelijaviisumiemme kanssa. Kun pääsimme poliisiasemalle ja näin toimiston, jossa ulkomaalaisten passiasiat hoidetaan, oli ensimmäinen ajatukseni: pysyykö täällä muka paperit jätjestyksessä? Toimisto oli kuin 50-luvun dekkarista. Tietokone löytyi, mutta virkailijalla oli suuret pinot papereita ja mappeja pitkin huonetta. Kohta selvisikin, että turkkilaisen tytön paperit olivat kadoksissa. Hänen opiskelijaviisumiinsa oli Turkissa laitettu väärä kampus toisesta osavaltiosta, joten hän oli jo joutunut säätämään ja käymään monessa paikkaa. Saapi nähdä löytyykö kaikkien paperit, kun käymme niitä noutamassa :)

Salakuvaa poliisiasemalta :)

Paperisotaa on todella paljon. Olemme ensimmäinen kurssi tällä kampuksella, jolle tulee ulkomaisia opiskelijoita, joten yliopistonväkikin vasta opettelee kuvioita. Papereita pitää täytellä moneen kertaan ja maksujen maksaminen on todella hankalaa erilaisten nosto/maksurajoitusten takia. Myös asumisen suhteen on tilanne vielä hiukan auki, kun yliopistolla on kyllä asuntolat, mutta Amma on toivonut, että meidät majoitetaan ashramiin. Asuntolat ovat muutenkin ilmeisen meluisia teiniopiskelijoineen, joten me länkkärit olemme mielellämme ashramissa. Toivoisin vain, että saisin jakaa huoneen yhden kämppiksen kanssa. Tällä hetkellä kämppikseni vaihtuvat ja paikkoja on kaksi. Olisi mukavampi, kun seura ei vaihtuisi muutaman päivän tai viikon välein.

Punkkaan etuoikealla olevan rakannuksen 4. kerroksessa.

Jo pelkkä ashramissa asuminen on erikoinen kokemus, mutta kun siihen yhdistää täysin erilaisen kulttuurin ja opiskelun aloittamisen uudessa ohjelmassa, on ilmassa melkoisen paljon ihmettelyn aiheita. Ashramamia on melko hankala kuvailla, mutta se on pieni kaupunki, jossa on temppeleitä, munkkeja ja nunnia, vieralijoita sekä opiskelijoita. Alueelta löytyy niin pesula, ravintoloita, sairaala, taksipalvelut, pieniä kauppoja, erilaisia toimistoja yms. Tämä on siis jonkinlainen sekoitus luostaria ja turistirysää. Joku kuvaili ashramia maailman avomielisimmäksi, sillä vaikka toki jotain sääntöjä löytyy, on meno täällä varsin rentoa ja vapaata. Neljänä päivänä viikossa Amma ottaa klo 11 alkaen ihmisiä vastaan julkisessa darsanissa, eli halailee lähes tauotta myöhään iltaan tai niin kauan kuin ihmisiä riittää. Muina päivinä on sitten Amman vetämiä mediaatioita ja kyselytunteja, sekä iltaisin Amma laulaa bhajaneita, eli ylistyksiä hindu jumalille, bändinsä kera.

Eka päivä aloitettiin komeassa konferenssihuoneessa. Monta ylevää puhetta kuulimme.

Kampuksen päärakennus

Yksi päärakennuksen sisäpihoista

Vihreääkin löytyy

Eka kouluaamu

Amma onkin sitten oma arvoituksensa. Jokainen tuntuu kokevan hänet omalla tavallaan. Toiselle hän on guru/opettaja/pyhimys/jumalan inkarnaatio, joka säteilee puhdasta rakkautta, toiselle jotain tämän ja hyväntekijän väliltä. Sitten löytyy tietenkin vielä skeptikot, jotka epäilevät Ammaa ja hänen organisaatiotaan vähemmän puhtaaksi. Itse arvostan hänen työtään ihmisten hyväksi, tulokset ovat kiistatta vaikuttavat, mutta ainakaan vielä, en ole erityisesti tuntenut hänen rakkauttaan, kuten suurin osa ashramin väestä vaikuttaa tuntevan. Häntä voisi tavallaan verrata Jeesukseen, jos hän kerran on jumalan maallinen ilmentymä. Hänellä on joukko opetuslapsia, jotka ovat julkaisseet lukuisia kirjoja hänen opetuksistaan .Myös ydinsanoma on yhteinen (näin maallikon tulkitsemana), vaikka Amma edustaa hindulaisuutta, rakkaus tasapuolisesti kaikkia kohtaan.

Lähtökohtia intialaiseen filosofiaan

Täällä vallitsee vahva usko siihen, että Amma vaikuttaa kaikkiin tapahtumiin ja opettaa ihmisiä erilaisten sattumusten kautta. Samalla kun Amma lavalla halaa ihmisiä, hän myös hoitaa hallinnointia. Konsultoinnissa käy niin ylilääkäri kuin yliopiston rehtorikin. Kun itse kerron, miten olen tänne sattumalta päätynyt, on tulkinta yleensä se, että Amma on minut johdattanut/kutsunut ja tänne tulollani on tarkoituksensa. En osaa sanoa suuntaan tai toiseen…mutta ainakin tuo tarkoitus on itselleni hämärän peitossa. :D

Liitutaulu sai lentävän lähdön...

Itse opiskelu on ollut mielenkiintoista, mitä nyt sitä olemme ehtineet tekemään. Syksylle osuu paljon juhlia, joten viikot ovat olleet todella hajanaisia. On ollut Krishnan synttärit, sadonkorjuuseen verrattavat Onam-juhlat, julkisen liikenteen lakko, koulemantapaus koulun hallinnossa jne. Opetus tulee myös tapahtumaan suurelta osin videoluentoina, sillä opettajat ovat asuvat muualla. Yllätyin yliopiston tasosta, kun hiukan sitä ennen lähtöä tutkin. Ensimmäisenä päivänä näytettiin Amman puhe YK:ssa ja Standfordin yliopistolla. Hän on luonut hyvät suhteet arvostettuihin yliopistoihin ja Amman puhe liittyi päivään, jona yliopisto esitteli YK:n jollekin ”kestävänkehityksen jaostolle” hankkeitaan ja tutkimuksiaan. En tutkinut yliopiston taustaa sen tarkemmin aiemmin, kun tein hakemuksen. Tiesin vain, että Intiassa se kuuluu A-luokkaan, joten ilmeisesti on ihan oikea yliopisto.

Alkuun meinasivat pitää videoluennot perusluokassa. Onneksi ottivat palautteen tosissaan ja pääsimme kunnolliseen e-learning studioon, missä on akustointi yms. kunnossa. Tosin tietotaito tökkii heillä kyllä melkoisen paljon video/äänitekniikan suhteen.

Syksyn ohjelmaan kuuluu intilaista ja länsimaista filosofiaa, psykologiaa, Amman filosofiaa sekä sanskritia, jolla Intian pyhät tekstit on kirjoitettu. Sanskrit on myös indoeurooppalaisen kieliperheen juuri. Emme varsinaisesti opiskele kieltä, mutta se ja intialianen filosofia linkittyvät toisiinsa niin vahvasti, että kummankin historia ja kehitys sivuavat toisiaan. Myös musiikkiin ja taidehistoriaan tutustumme jonkin verran. Lisäksi joogan pitäisi alkaa syksyn aikana. Opettajat vaikuttavat päteviltä ja mukavilta, mutta välillä on ongelmia ymmärtää aksenttia, outoja sanoja, eikä luokkakaan ole aina akustiikaltaan ihanteellisin vaivattomaan kuunteluun. Varsinkin kun viljellään sankskritinkielisiä termejä, olen välillä ihan kuutamolla. Millainen vaatimustaso kokeissa tulee olemaan, on vielä suuri arvoitus.

Ashramin ranta on tärkeä paikka. Se on ihan vieressä, mutta sinne ei kuuluu veisuu. Palmuihin on mukava ripustaa riippumatto ja uppoutua omaan rauhaan. Siellä tuleekin lähes joka ilta loikoiltua kirjan kera, musaa kuunnellen tai vain merestä nauttien. Jos oikein ahistaa, niin riippukeinussa on myös rauhaisaa tirauttaa vaikka itkut.

Kaikki on siis varsin hyvin, mutta sisäinen myllerrys on välillä suuri. Välillä hermoja testaa käytännön asiat, joskus vain eläminen keskellä jumalanpalvelusta ja toisinaan taas suuret kysymykset elämän sisällöstä ja suhtautumisesta asioihin. Lentolippu Suomeen on hankittu marraskuun 27. päivälle, joten siihen saakka pyrin jaksamaan haasteiden kanssa, tulee mitä tulee. Suomessa vietän vain yön ja 29. marraskuuta lennän Karibialle, jossa purjehdimme kaveriporukalla pari viikkoa. Sen jälkeen joulu Suomessa ja uuden vuoden jälkeen takaisin Intiaan, jollen ole todennut, että tämä opiskelu ei ole minua varten.

Amma antaa seuraajilleen henkisen nimen. Itse en ole sellaista kysynyt, kun en klaaniin tunne kuuluvani, mutta eräs kaveri sanoo mua Tuksuksi. Ehkä se kuvaa mun henkistä tasoani parhaiten. :D Lisää kertomuksia taas jossain kohtaa.

- Intian Tuksu