Tällä kertaa kerron tarinan Italiasta. Koska Yhdysvaltain retki ja Uuden-Seelannin reissu ovat vielä blogin osalta kesken, päätin tällä kertaa kirjoittaa päiväkirjamaisen matkakuvauksen, jotta onnistuisin julkaisemaan tekstin nopeammin.
Luvassa ei ole pitkä seikkailu ilman suunnitelmia ja mukana oli myös seuralainen. Vietimme neljä yötä Roomassa ja siirryimme junalla Firenzeen, missä yövyimme toiset neljä yötä. Varasimme molempiin kohteisiin viihtyisän oloiset majoitukset läheltä keskustaa Airbnb:n kautta. Millainen matka tulikaan, kun reppureissaaja lähti matkalaukkumatkaajan opastuksella tutkimaan Italiaa ja sen kulttuuria? Seuraneitini Iina puhuu sujuvaa Italiaa, on työskennellyt Italiassa, asuen sisilialaisen ex-avopuolisonsa luona, joten odotin varsin hyvää perehdytystä italialaisen kulttuurin vivahteisiin.
Rooma
Sunnuntai 3.12.
Lensimme Amsterdamin kautta ja saavuimme Roomaan iltapäivällä viiden nurkilla. Otimme bussin keskustaan, josta ajelimme metrolla lähelle Vatikaania ja kämppäämme. Ihastellin Iinan kielitaitoa, kun naapurin tädin opastuksella tutustuimme vuokra-asuntoomme. Kämppä oli mukava ja asetuttuamme taloksi, lähdimme etsimään pizzeriaa, josta Iina oli saanut suosituksen exältään. Kävelymatka ei ollut pitkä, näimme matkalla Pietarin kirkon komeasti valaistuna ja kuljimme ylvään Sant’Angelon linnan enkelien reunustamaa siltaa. Pizzat olivat hyvät ja 27 euroa oli varsin edullinen hinta pienestä alkupalasta, parista pizzasta ja karahvista viiniä. Kävelimme vielä Pietarin kirkon aukiolle, ennen kuin siirryimme kämpille nukkumaan.
Maanantai 4.12.
Iina halusi nähdä Sikstuksen kappelin ja vaikka kymmenen vuotta sitten olin siellä vieraillut, lähdin seuraksi tarkastamaan Paavin tiluksien nykykunnon. En paljoakaan museosta muistanut ja oli kiva ihastella sen aarteita uudestaan. Keli oli kaunis ja oli myös mukava vain istuskella museon puistossa. Vaikka turistikausi ei ole vilkkaimmillaan, oli väkeä sen verran liikenteessä, että Pietarin kirkon jono näytti parin tunnin odottamiselta, joten päätimme hakea kaupasta evästä ja käydä kämpillä päikkäreillä.
Päiväunien jälkeen jälkeen lähdimme katsastamaan joulutoria Piazza Navonalle, josta Google Maps vihjaisi. Aukion ravintolat olivat kyllä laittaneet jouluvaloja, mutta torilla ei ollut yhtään myyntikojua. Melkoiset joulumarkkinat. :) Vierailimme torin laidalla olevassa kirkossa, joka näytti olevan auki. Siellä oli messu meneillään ja puolen tunnin päästä oli alkamassa ilmainen kuorokonsertti. Olin haaveillut, että kävisimme kuuntelemassa musiikkiesityksiä matkalla ja päätimme tulle konserttiin. Se olikin erinomainen. Kuoro lauloi hyvin, kappaleet olivat lyhyitä ja kivan kuuloisia, ja itse kirkko soi hienosti.
Olimme bongailleet illan ravintolaa, mutta emme löytäneet mitään, mikä olisi kutsunut erityisesti. Niinpä suuntasimme erääseen ravintolaan, jonka sissäänheittäjä oli kohteliaasti esitellyt illan tarjousmenua. Paikka osoittautui hyväksi valinnaksi, ateriakokonaisuus oli erittäin makoisa ja tilakin viihtyisä. Olin nähnyt kapeilla kaduilla puodin, jossa myytiin herkullisen näköisiä pistaasitiramisuja. Putiikin myyjä sulki juuri oven, kun löysimme kaupalle, joten päädyimme valitsemaan jäätelöt läheisestä jätskikaupasta.
Tiistai 5.12.
Päivä alkoi jälleen aamupalan etsimisellä. Mukava ravintola löytyikin ja lämpivät leivät maistuivat maukkailta. Yritimme ostaa netistä liput Galleria Borghese -museoon, mutta se ei onnistunut, sillä vaikka Iinalta löytyy italialainen ”Kelakortti”, niin ostaminen ei onnistunut. Itse ihmettelin, että miksi saadakseen lipun nähtävyyteen, pitäisi ylipäätänsä olla italialainen.
Lähdimme kuitenkin kävelemään kukkulalle, jossa museo sijaitsee. Matkalla oli kirkkoa ja aukiota sekä näkymä Rooman kattojen yllä. Ilma oli kaunis ja oli kiva istuskella puistonpenkillä auringon lämmöstä nauttien. Museolla päätimme kysyä, josko lippuja saisi kassalta, vaikka erityisesti painotetaan, että liput pitää osta ennakkoon. Liput sai ostettua ja seuraava parin tunnin vierailuaika oli kohta alkamassa. Museossa on kuvanveistäjä Berninin teoksia. Itse en niin veistosten perään ole, mutta oli mielenkiintoista lukea Berninin vaiheista. Yleensä hehkutellaan vain suuria teoksia, mutta näyttelyssä tuli esille myös se, että vuosisatansa suurin kuvanveistäjä oli välillä epäonnistunut ja hiukan epäillytkin kykyjään. Tarjolla oli myös Berninin tekemiä luonnoksia ja pienoismalleja töistään.
Colosseum oli määrä valaista joulukuun 5. päivän iltana 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyden kunniaksi ja jatkoimme matkaa kohti Rooman sydäntä. Poikkesimme juomaan Iinan odottamat spritzit ja maistelimme samalla juustoja ja leikkeleitä. Saavuimme Coloseumille hiukan ennen seitsemää ja valaistus ei ollut vielä vaihtunut Suomen väreihin. Kävelimme rakennelman ympäri ja seitsemältä valot vaihtuivat. Seurasimme vierestä, kun Ella Kanninen haastatteli suurlähettilästä suorana puoli ysin uutislähetykseen. Paikalla oli jonkin verran suomalaisia juhlistamassa tätä erityislaatuista tapahtumaa.
Kävelimme Forum Romanumin raunioiden läpi kohti kämppää ja matkalla istahdimme vielä pizzeriaan nautiskelemaan hyvät pizzat. Lähes 15 kilometrin lenkki ja nähtävyydet olivat tehneet tehtävänsä ja kaksi väsynyttä matkaajaa nukahti ilman vaikeuksia yöunille.
Keskiviikkoa 6.12.
Herääminen oli yhtä hidasta kuin muinakin aamuina ja puolen päivän nurkilla saimme itsemme kadulle etsimään aamiaista. Iina halusi aamiaisen jälkeen hakea jäätelön lempi jäätelökaupastaan La Romanasta. Se olikin todella hyvä valinta. Pistaasi- ja suklaahippujäätelö kermavaahdon kanssa oli jumalaista, eikä kaunis auringonpaiste yhtään laskenut tunnelmaa.
Niin sanotut pakolliset kohteet Iinan listalta (kyllä, jätskikauppa oli yksi niistä) oli jo koluttu, joten päätimme kävellä espanjalaisille portaille. Siellä olikin hyvä levähtää ja istuskella, tutkaillen ihmisten menoa ja nauttia auringon lämmöstä. Iina oli saanut ystävältään suosituksen kotiruokaa tarjoavasta ravintolasta, johon olimme päättäneet mennä illalla. Sain idean, että voisimme käydä katsomassa, onko samassa kirkossa, jossa olimme kuuntelemassa kuoroa, tänäänkin musiikkiesitys. Kävelimme Piazza Navonalle ja illalla oli luvassa musiikkia.
Matkalle osui mukavan näköinen pikku "baari" ja pistäydyimme välipalalle. Kävelimme kohti kämppää ja ehdotin, että menemme Pietarin kirkon ohi, jos jono olisi nyt lyhyempi ja voisimme vielä pyörähtää siellä. Tällä kertaa jono olikin varsin inhimillinen ja pääsimme sopivasti kurkkaamaan maailman suurimman kirkon. Kävimme kääntymässä kämpillä ja katsoimme hiukan Linnan juhlia Yle Areenasta.
Tällä kertaa kirkossa musisoi jousikvintetti sekä sopraano ja tenori. Vaikuttavasti soitto ja laulu kulki, vaikka korkeat oopperakiljaisut eivät omaa korvaani varsinaisesti hivele. Ravintola sijaitsi Trasteveren alueella, joka olikin täynnä eloa ja viihtyisen oloisia ravintoloita. Trattoria Da August oli melko täynnä ja meidät ohjattiin valitsemaan paikat pöydistä, joissa kaikissa oli jo asiakkaita. Istuimme intialaisten viereen, mutta samalla selvisi melkoinen sattuma, sillä kahdessa eri pöydässä istui myös suomalaisia. Alkuruoaksi otimme ravioleita ja pääruoaksi valitsin jänistä seuranaan paistinperunoita. En ollut jänistä ennen maistanut, mutta se erittäin hyvää. Iinan tiramisu oli todella hyvä, joskin omaperäinen. Oma jälkiruokani oli varsinainen fiasko. Tilasin juustolautasen, joka oli kirjaimellisesti kaksi isoa palaa samaa juustoa. Tilaus toimitettiin keittiön luukusta ojentamalla, kenties häpeän vuoksi...tai ehkä naurun pidättelemiseksi. Jos olisin henkilökunnan englannin taidon tulkinnut paremmaksi, olisin kertonut, että melkoinen vitsi tämä juustolautanen.
Firenze
Torstai 7.12.
Puolilta päivin lähti junamme Firenzeen, joten pakkasimme tavarat ja etsimme kahvilan. Tuntui sopivalta vaihtaa maisemaa, sillä olin illalla miettinyt, että Rooma on nyt nähty ja mieli teki jo uuteen seikkailuun. Matkaa Firenzeen on vajaat 300 kilometria ja se taittui nopeasti 1,5 tuntiin junalla. Ruuhkaista rautatieasemaa lukuunottamatta Firenze tuntui heti kotoisammalta kuin kolossaalinen Rooma. Kapeat kujat ovat viehättäviä ja joen ylitys oli kaunis maiseman ollessa utuinen sateen jälkeen.
Airbnb-majoituksemme neiti saapui ajallaan avaamaan meille oven. Odotin kämpän olevan viihtyisä, sillä kuvat olivat sen verran hienot, mutta toisaalta aina pitää varautua yllätyksiin. Tällä kertaa yllätys oli kuitenkin positiivinen. Olin aivan liekeissä, kun kävimme asunnon läpi. Emännän mukaan talo on 400-luvulta, ehkä uskoisin paremmin, että mahdollisesti 400 vuotta vanha, mutta ihan sama, koska tämä paikka tuntui ihan kodilta. Puu- ja tiilikattoa, tiililattia, hirsiä ja sopivan väljästi vanhoja puisia huonekaluja. Sanoinkin Iinalle, että täällä voi hengailla jo ihan se takia, kun huoneisto on niin inspiroiva.
Rooman majakin oli mukava, mutta lähinnä se oli vain nukkumista varten. Kävelimme lähistön ravintoloita läpi ja valitsimme sopivan. Minä kokeilin lasagnen ja Iina paikallisen herkun ossobuco-lihaköntsän. Tämän jälkeen päätimme nautiskella päikkärit. Niiden jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin.
Ennen matkaa olin sanonut, että haluaisin kuulla musiikkiesityksiä, sillä Prahan matkallani eksyin pariin konserttiin ja ne olivat mukavia kokemuksia. Roomassa oli jo pari kirkkokonserttia koettu, mutta toivoin Firenzestäkin jotain tulevan vastaan. Näin kävikin varsin nopeasti. Eräs mies jakoi lentolehtisiä kadulla ja yleensä niillä promotaan ravintolaa, eikä niihin kiinnitä huomiota. Kävelimme jo ohi, mutta jostain syystä käännyin katsomaan taakseni, mitä lapussa oikein oli. Pian oli alkamassa kolmen tenorin konsertti aivan nurkan takana.
Iina ei jaksanut konserttin lähteä, joten hetken aikaa pohdin, menenkö yksin. Toisaalta olisi ollut kiva viettää iltaa kaksin, mutta lopulta päädyin konserttiin, sillä sellaistahan olin toivonut ja nyt se oli tyrkyllä sopivaan hintaan. Herrat esittivät suosittujen Oopperoiden aarioita, mutta minulle suurin osa oli tuntematonta kamaa. Konsertti oli kuitenkin hyvä ja oli hauska kokea taas jotain uutta ja erilaista. Pidän tärkeänä sitä, että altistaa itseään uusille vaikutteille. Aina oppii jotain uutta, saaden inspiraatiota ja tuoretta näkökulmaa musiikin maailmaan. Keikan jälkeen olin vielä niin fiiliksissä, että hain Iinan kämpiltä ja etsimme läheltä mukavan baarin, missä saimme viinin seuraksi oikean juustolautasen, jossa ei ollut moittimista.
Perjantai 8.12.
Ihanan majamme huono puoli oli se, että liikenteen melu kaikui kadulta varsin hyvin ja paikallinen ajokulttuuri suosii varsin hurjia nopeuksia pienillä kujilla. Koska oli pyhäpäivä, edellisenä ilta oli ihmisiä liikenteessä enemmänkin, joten ennen nukahtamista kuuntelin kadulta kantautuvaa huutelua, aamulla sitten kirkonkelloja ja hurjastelijoita.
Iina otti migreenilääkkeen ja jäi uinumaan, joten lähdin etsimään aamupalaa. Tarjontaa oli mukavasti ja löysin kivan paikan, missä nautistelin teetä, tuoremehua ja focaccian. Kirjoittelin blogia ja lueskelin kirjaa. Fiilistelin sitä, kuinka siistiä on myös olla omissa oloissaan. Mietiskelin, kuinka paljon olenkaan kierrellyt maailmalla yksin. Nautin suuresti vain olemisesta ja ihmettelemisestä. Sitä ei ole tällä reissulla ollut tai se on hiukan erilaista yhdessä. On tietenkin hienoa reissata myös seurassa, sillä usein sitä toivoo voivansa jakaa kokemuksen toisen kanssa. Kahvilassa kirjoitin tekstin Syvänmielensukeltaja-blogiini.
Kun Iina liittyi seuraan, lähdimme kiertelemään kaupunkia. Satoi kohtuulisen paljon ja totesimme, ettemme halua jonotella mihinkään museoon tällä kelillä. Menimme syömään ja ruokailun jälkeen totesimme, että tällä kelillä on hyvä nuokkua päikkärit. Päikkäräiltä herättyämme suuntasimme Iinan rakastamille aperol spritzeille lähikuppilaan. Fiilisteltyämme baarin tunnelmaa tarpeeksi, otimme suunnaksi ravintolan, jonka Iina oli bongannut matkaoppaasta. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen löysimme perille ja päätimme molemmat ottaa pizzat, kun talosta löytyi puu-uuni ja pizzat näyttivät makoisilta. Iina piti lätyistä, mutta itse en ihan parhaaseen luokkaan näitä kelpuuttanut. Jälkiruokana jakamamme tiramisu sen sijaan oli erinomainen.
Paluumatkalla halusin vielä poiketa kuppilaan, joka oli samalla kirjakauppa, kun kuitenkin omaan jonkinlaisen kirjakauppafetissin. Paikka olikin mukava, tosin musiikki ehkä turhan kovalla. Meidät ohjattiin parvitasolle pöytiin, mutta odottelun jälkeen kukaan ei lopulta hakenut tilausta, joten päätimme suunnata kämpille tuutimaan.
Lauantai 9.12.
Kirkonkellot herättivät meikän tasan kahdeksalta. Nuokuin kuitenkin vielä Iinan seurana ja pääsimme liikkeellä tuttuun tapaan vasta yhdentoista nurkilla. Kävimme lähikahvilassa aamupalalla. Tarkoitus oli kierrellä museoita, mutta kun keli suosi päätimme ensimmäiseksi mennä ihailemaan kaupunkia kehutulta näköalapaikalta. Kiertelelimme mutkien ja kukkuloiden kautta kohti näköalapaikkaa. Matkalla bongasimme myös hautausmaan ja 1000-luvulla rakennetun askeettisen kirkon. Askeettiset paikat iskevät minuun kovasti ja miellän tällaiset paikat enemmän hengelliseen toimintaan sopivaksi, kuin katolisen kultaloiston, jota tuoreemmat kirkot edustavat.
Näköala kaupunkiin oli todellakin kävelyn arvoinen. Parin valokuvan jälkeen totesimme, että keli on sen verran tuulinen ja kylmä, että pitää hakea lisää vaatetta. Iinan pääkipu ei ollut kokonaan poistunut ja hän päätti ottaa päivälevon. Itse olin kaupungista inspiroituneena virtaa täynnä, joten lähdin kiertelemään yksin. Italialaisilla oli ns. pitkä viikonloppu, joten turistien lisäksi oli myös italiaanoja paljon ja pikkuiset kujat olivat varsin tukalia kulkea. Kaikkiin museoihin oli pitkät jonot, joten päädyin vain samoilemaan ympäri kaupunkia ja ihmettelemään menoa.
Palasin kämpille ja onnistuin ihanasti pelästyttämään Iinan kesken meikkailun. Iina tosin kuvaili hiippailuani eri adjektiivilla. Lähdimme etsimään kauppoja, joihin Iina halusi mennä. Ensimmäiseen ja kauimmaiseen saakka olin mukana, ostin jopa itsekin pari riepua, mutta paluumatkalla jäin katselemaan joulutorin tarjontaa, Iinan suunnatessa tarkistamaan loput kohteensa. Käppäilin joen vartta pitkin majapaikkaan, napaten välipalaksi pizzapalan. Kirjoitin kortteja ja kuuntelin joululauluja, hehkutellen samalla, kuinka kiva oli olla tällaisessa kämpässä.
Iinan fengshui rakoili, kun hän koitti soittaa minulle ja puheluun vastasi italialainen nainen. En kuitenkaan ollut ryöstetty tai kaapattu, kuten IIina ensin pohti, vaan puhelu sattui yhdistymään paikalliseen liittymään. Eipä ole ennen moinen onnistunut. Oivallus lisätä +358 numeroon toi minut langan päähän.
Oli aika lähteä syömään illallinen. Iina oli jälleen etsinyt ravintolan valmiiksi. Minulla oli mittarissa jo piirun päälle 20 kilometriä, joten onneksi ravintola oli kohtuullisen lähellä. Onni ei suosinut ja pöytiä ei ollut vapaana. Hätähän ei ollut suuri, sillä kivoja ravintoloita oli alue täynnä, joten etsiydyimme ravinteliin, josta löytyi tilaa. Paikka oli viihtyisä ja tarjoilut hyvät, joten ilta meni mukavasti.
Sunnuntai 10.12.
Luvassa oli sadetta, joten olimme varautuneet museoiden kiertelyyn. Kävimme aamupalalla samassa paikassa, jossa kävin yksin toissa aamuna. Henkilökunta muistikin minut, tiesi Iina kertoa heidän keskusteluistaan. Toivon, että lähinnä pitkien hiusteni ansiosta, mikä näyttää olevan epämuodikasta italian miehille. aamiaisen jälkeen Iina googlaili meille majoituksen viimeiseksi yöksi Roomaan.
Firenzen kuuluisin museo on Uffizi. Lipun ostaminen netistä ei onnistunut, joten kävimme katsomassa paikan päällä, millaiset jonot ovat. Meille kaupattiin lippua, jolla olisi päässyt jonon ohi. Varsin virallisen oloiset kauppiaat eivät kuitenkaan täysin vakuuttaneet. Lipun hinta tippuikin vielä, kun lähdimme kävelemään pois, joten kaupustelijat tuskin museotiimiin kuuluivat.
Kävimme tarkastamassa toisen museon, mitä olin edellisenä päivänä katsellut, mutta se on kirkko ja siellä oli messu menossa. Lähdimme tuomiokirkon eli Duomon vieressä sijaitsevaan museoon ja sinne ei jonoa ollut. Museo on erittäin moderni ja virkistävää vaihtelua perinteisemmille tyyleille asetella teoksia näytille. Museon jälkeen alkoi vatsat kurnia ja nautin ehkä reissun parhaan ateriani. Risotto maistui erittäin hyvältä.
Koska museolippuun sisältyi useampi kohde, jonotimme sateessa pääsyä kellotorniin. 414 asklemaa meni yllättävän kepeästi ja näkymät Firenzen ylle olivat kohtuulliset, vaikka sade jatkui. Kellotornin jälkeen päätimme jättää nähtävyydet ja kävimme poimimassa kaupasta mukaan kotiinviemisiä.
Aivan kämpän viereisellä aukiolla sijaitsi kehuttu ravintola ja menimme sinne illastamaan. Otin alkuun tomaattikeiton, joka oli maukas, mutta pienempi lautanen olisi riittänyt. Simpukkapastani oli valtava ja vatsani oli niin täynnä aterian jälkeen.
Maanantai 11.12.
Pastan turvottama vatsa ei hyviä unia edesauttanut, joten yö meni osittain sängyssä pyöriessa. Pakkailimme kamat ja laitoimme kämpän siistiksi. Keli oli lämmennyt pakkaselta yli kymmeneen asteeseen ja muutoksen todella huomasi. Fiilistelimme vielä viimeiset näkymät Vecchion sillallta. Aamupalapaikkaa etsiessä vaikutti siltä, että angry hungry kolkutteli ovella, kunnes löysimme sopivan paikan murkinoida.
Museolipusta oli vielä käyttämättä vierailu Duomon vieressä olevassa pienemmässä kirkossa. Sinne oli todella lyhyt jono, joten vuorotellen kävimme siihen tutustumassa, toisen vahtiessa kamoja. Itse Duomoon oli jälleen piitkän pitkä jono, joten ei tarvinnut miettiä, käymmekö siihen tutustumassa sisältä. Junan lähtöön oli vielä reilu tunti, joten päätimme käydä kahvilassa haukkaamassa jotain makeaa.
Sääolot olivat olleet jossain päin Toscanaa kovat, kun päivän lehdessä luki, että kouluja oli suljettu. Juna-asemalla selvisikin, että useat junat olivat myöhässä. Edellinen Roomaan menevä juna oli kokonaan peruttu, joten meidän junaamme oli kova tunku. Konnarin avustuksella saimme kuitenkin omat paikkamme.
Hotelli oli aivan Rooman Termini-aseman vieressä. Yllätyin, kun hotellin aula oli hiukan tyylikkäämpi kuin oletin. Kohta meille tarjottiin jo skumppaa ja laukkumme tuotiin rullakolla huoneeseen. Huone maksoi vain vajaat 60 €, joten olin odottanut jotain perus kämäistä hotellia ilman hienostelua
.
Halusin käydä heittämässä Trevin suihkulähteeseen Firenzen huoneesta löytämäni amerikkalaisen 5 sentin kolikon. Iinan bongaaman ravintolan aukeamista odotellessa, kävelimme vielä fiilistelemään espanjalaiset portaat valaistuna. Kokeilin pizzan sijaan calzonen, joka on tavallaan pizza, mutta sisään on leivottu juustoa ja kinkkua. En ihastunut tähän tuotokseen. Paluumatkalla herkuttelimme vielä jäätelöt La Romanassa.
Hotellille päästyämme yritimme tehdä lähtöselvityksen netissä, mutta sitä ei voinutkaan tehdä. Selvisi, että lumimyrsky oli sotkenut Amsterdamin lentoliikenteen. Uutisista luimme, että koko Euroopan alueella oli peruttu yli tuhat lentoa. Lentomme status oli kuitenkin ”aikataulussa”, joten jäimme odottamaan tuleeko aamuksi uutta tietoa. Itse olin tästä mahdollisesta viivytyksestä ja seikkailusta innoissani, mutta Iinaa taas jännitti, koska hän oli aloittamassa keskiviikkona uuden työn uudessa työpaikassa.
Tiistai 12.12.
Heräsimme kuuden jälkeen ja lentoyhtiöltä ei ollut tullut viestiä, joten lähdimme metsästämään paikkaa lentokenttäbussista. Lippuja ei myyty ennakkoon ja jonot olivat aika pitkät, joten emme olleet varmoja, mahdummeko heti ensimmäiseen bussiin. Onni suosi ja olimme kentällä hyvissä ajoin. Lähtöselvityksessä saimme kuulla, että lennämmekin suoraan Helsinkiin Finnairin kyydissä. Mikä iloinen yllätys.
Lento sujui hyvin ja ilman Suomen lumimyrskyä olisimme olleet kotona varsin nopeasti. Junamatka kuitenkin kesti melkein tunnin aikataulua pidempään, mutta mikäs lämpöisessä odotellessa. Kaupasta olin ostanut perinteisen kotiinpaluuruokani lohisalaatin. En ottanut siitä kuvaa. :D Illalla Helsinki-Vantaa oli mennyt aivan jumiin, joten meillä kävi hyvä tuuri, kun saimme suoran lennon ja ehdimme kaaoksen alta pois.
Hieno reissu jälleen ja pitääpä alkaa pohtia seuraava retkeä.:)
Luvassa ei ole pitkä seikkailu ilman suunnitelmia ja mukana oli myös seuralainen. Vietimme neljä yötä Roomassa ja siirryimme junalla Firenzeen, missä yövyimme toiset neljä yötä. Varasimme molempiin kohteisiin viihtyisän oloiset majoitukset läheltä keskustaa Airbnb:n kautta. Millainen matka tulikaan, kun reppureissaaja lähti matkalaukkumatkaajan opastuksella tutkimaan Italiaa ja sen kulttuuria? Seuraneitini Iina puhuu sujuvaa Italiaa, on työskennellyt Italiassa, asuen sisilialaisen ex-avopuolisonsa luona, joten odotin varsin hyvää perehdytystä italialaisen kulttuurin vivahteisiin.
Rooma
Sunnuntai 3.12.
Lensimme Amsterdamin kautta ja saavuimme Roomaan iltapäivällä viiden nurkilla. Otimme bussin keskustaan, josta ajelimme metrolla lähelle Vatikaania ja kämppäämme. Ihastellin Iinan kielitaitoa, kun naapurin tädin opastuksella tutustuimme vuokra-asuntoomme. Kämppä oli mukava ja asetuttuamme taloksi, lähdimme etsimään pizzeriaa, josta Iina oli saanut suosituksen exältään. Kävelymatka ei ollut pitkä, näimme matkalla Pietarin kirkon komeasti valaistuna ja kuljimme ylvään Sant’Angelon linnan enkelien reunustamaa siltaa. Pizzat olivat hyvät ja 27 euroa oli varsin edullinen hinta pienestä alkupalasta, parista pizzasta ja karahvista viiniä. Kävelimme vielä Pietarin kirkon aukiolle, ennen kuin siirryimme kämpille nukkumaan.
Kuvia Rooman majasta.
Majapaikka maksoi 48 euroa/yö.
Maanantai 4.12.
Iina halusi nähdä Sikstuksen kappelin ja vaikka kymmenen vuotta sitten olin siellä vieraillut, lähdin seuraksi tarkastamaan Paavin tiluksien nykykunnon. En paljoakaan museosta muistanut ja oli kiva ihastella sen aarteita uudestaan. Keli oli kaunis ja oli myös mukava vain istuskella museon puistossa. Vaikka turistikausi ei ole vilkkaimmillaan, oli väkeä sen verran liikenteessä, että Pietarin kirkon jono näytti parin tunnin odottamiselta, joten päätimme hakea kaupasta evästä ja käydä kämpillä päikkäreillä.
Ateenan koulu Vatikaanin museossa.
Päiväunien jälkeen jälkeen lähdimme katsastamaan joulutoria Piazza Navonalle, josta Google Maps vihjaisi. Aukion ravintolat olivat kyllä laittaneet jouluvaloja, mutta torilla ei ollut yhtään myyntikojua. Melkoiset joulumarkkinat. :) Vierailimme torin laidalla olevassa kirkossa, joka näytti olevan auki. Siellä oli messu meneillään ja puolen tunnin päästä oli alkamassa ilmainen kuorokonsertti. Olin haaveillut, että kävisimme kuuntelemassa musiikkiesityksiä matkalla ja päätimme tulle konserttiin. Se olikin erinomainen. Kuoro lauloi hyvin, kappaleet olivat lyhyitä ja kivan kuuloisia, ja itse kirkko soi hienosti.
Olimme bongailleet illan ravintolaa, mutta emme löytäneet mitään, mikä olisi kutsunut erityisesti. Niinpä suuntasimme erääseen ravintolaan, jonka sissäänheittäjä oli kohteliaasti esitellyt illan tarjousmenua. Paikka osoittautui hyväksi valinnaksi, ateriakokonaisuus oli erittäin makoisa ja tilakin viihtyisä. Olin nähnyt kapeilla kaduilla puodin, jossa myytiin herkullisen näköisiä pistaasitiramisuja. Putiikin myyjä sulki juuri oven, kun löysimme kaupalle, joten päädyimme valitsemaan jäätelöt läheisestä jätskikaupasta.
Kannoin pitkästä aikaa mukanani järjestelmäkameraa, mutta se jäi vain painoksi repun pohjalle. Maisemien sijaa tallensin enimmäkseen kaikkia herkkuja, mitä söimme. Taitaa muistuttaa enemmän ruokablogia. En sentään viitsi käsitellä jokaisen kuvan värisävyjä viimeisen päälle, kuten siihen tyyliin kuuluisi. :D
Tiistai 5.12.
Päivä alkoi jälleen aamupalan etsimisellä. Mukava ravintola löytyikin ja lämpivät leivät maistuivat maukkailta. Yritimme ostaa netistä liput Galleria Borghese -museoon, mutta se ei onnistunut, sillä vaikka Iinalta löytyy italialainen ”Kelakortti”, niin ostaminen ei onnistunut. Itse ihmettelin, että miksi saadakseen lipun nähtävyyteen, pitäisi ylipäätänsä olla italialainen.
Lähdimme kuitenkin kävelemään kukkulalle, jossa museo sijaitsee. Matkalla oli kirkkoa ja aukiota sekä näkymä Rooman kattojen yllä. Ilma oli kaunis ja oli kiva istuskella puistonpenkillä auringon lämmöstä nauttien. Museolla päätimme kysyä, josko lippuja saisi kassalta, vaikka erityisesti painotetaan, että liput pitää osta ennakkoon. Liput sai ostettua ja seuraava parin tunnin vierailuaika oli kohta alkamassa. Museossa on kuvanveistäjä Berninin teoksia. Itse en niin veistosten perään ole, mutta oli mielenkiintoista lukea Berninin vaiheista. Yleensä hehkutellaan vain suuria teoksia, mutta näyttelyssä tuli esille myös se, että vuosisatansa suurin kuvanveistäjä oli välillä epäonnistunut ja hiukan epäillytkin kykyjään. Tarjolla oli myös Berninin tekemiä luonnoksia ja pienoismalleja töistään.
Yllä pienoismalleja Berninin Neljän joen suihkulähteestä ja alla lopullinen luomus.
Colosseum oli määrä valaista joulukuun 5. päivän iltana 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyden kunniaksi ja jatkoimme matkaa kohti Rooman sydäntä. Poikkesimme juomaan Iinan odottamat spritzit ja maistelimme samalla juustoja ja leikkeleitä. Saavuimme Coloseumille hiukan ennen seitsemää ja valaistus ei ollut vielä vaihtunut Suomen väreihin. Kävelimme rakennelman ympäri ja seitsemältä valot vaihtuivat. Seurasimme vierestä, kun Ella Kanninen haastatteli suurlähettilästä suorana puoli ysin uutislähetykseen. Paikalla oli jonkin verran suomalaisia juhlistamassa tätä erityislaatuista tapahtumaa.
Kotimatkalla kävimme myös Trevin suihkulähteen katsastamassa.
Kävelimme Forum Romanumin raunioiden läpi kohti kämppää ja matkalla istahdimme vielä pizzeriaan nautiskelemaan hyvät pizzat. Lähes 15 kilometrin lenkki ja nähtävyydet olivat tehneet tehtävänsä ja kaksi väsynyttä matkaajaa nukahti ilman vaikeuksia yöunille.
Keskiviikkoa 6.12.
Herääminen oli yhtä hidasta kuin muinakin aamuina ja puolen päivän nurkilla saimme itsemme kadulle etsimään aamiaista. Iina halusi aamiaisen jälkeen hakea jäätelön lempi jäätelökaupastaan La Romanasta. Se olikin todella hyvä valinta. Pistaasi- ja suklaahippujäätelö kermavaahdon kanssa oli jumalaista, eikä kaunis auringonpaiste yhtään laskenut tunnelmaa.
Niin sanotut pakolliset kohteet Iinan listalta (kyllä, jätskikauppa oli yksi niistä) oli jo koluttu, joten päätimme kävellä espanjalaisille portaille. Siellä olikin hyvä levähtää ja istuskella, tutkaillen ihmisten menoa ja nauttia auringon lämmöstä. Iina oli saanut ystävältään suosituksen kotiruokaa tarjoavasta ravintolasta, johon olimme päättäneet mennä illalla. Sain idean, että voisimme käydä katsomassa, onko samassa kirkossa, jossa olimme kuuntelemassa kuoroa, tänäänkin musiikkiesitys. Kävelimme Piazza Navonalle ja illalla oli luvassa musiikkia.
Pantheon
Espanjalaisten portaiden luona muistin vihdoin, että halusin ottaa tietynlaisen kuvan Iinan avustuksella. Maisema ei ollut toivomani, mutta testailin asetelmaa. Unohdin lopulta myöhemmin ottaa virallisen vedoksen, mutta onneksi yksi testikappale oli sinnepäin.
Matkalle osui mukavan näköinen pikku "baari" ja pistäydyimme välipalalle. Kävelimme kohti kämppää ja ehdotin, että menemme Pietarin kirkon ohi, jos jono olisi nyt lyhyempi ja voisimme vielä pyörähtää siellä. Tällä kertaa jono olikin varsin inhimillinen ja pääsimme sopivasti kurkkaamaan maailman suurimman kirkon. Kävimme kääntymässä kämpillä ja katsoimme hiukan Linnan juhlia Yle Areenasta.
Ihastuin baarin yksityiskohtia vilisevään sisustukseen.
Tällä kertaa kirkossa musisoi jousikvintetti sekä sopraano ja tenori. Vaikuttavasti soitto ja laulu kulki, vaikka korkeat oopperakiljaisut eivät omaa korvaani varsinaisesti hivele. Ravintola sijaitsi Trasteveren alueella, joka olikin täynnä eloa ja viihtyisen oloisia ravintoloita. Trattoria Da August oli melko täynnä ja meidät ohjattiin valitsemaan paikat pöydistä, joissa kaikissa oli jo asiakkaita. Istuimme intialaisten viereen, mutta samalla selvisi melkoinen sattuma, sillä kahdessa eri pöydässä istui myös suomalaisia. Alkuruoaksi otimme ravioleita ja pääruoaksi valitsin jänistä seuranaan paistinperunoita. En ollut jänistä ennen maistanut, mutta se erittäin hyvää. Iinan tiramisu oli todella hyvä, joskin omaperäinen. Oma jälkiruokani oli varsinainen fiasko. Tilasin juustolautasen, joka oli kirjaimellisesti kaksi isoa palaa samaa juustoa. Tilaus toimitettiin keittiön luukusta ojentamalla, kenties häpeän vuoksi...tai ehkä naurun pidättelemiseksi. Jos olisin henkilökunnan englannin taidon tulkinnut paremmaksi, olisin kertonut, että melkoinen vitsi tämä juustolautanen.
Firenze
Torstai 7.12.
Puolilta päivin lähti junamme Firenzeen, joten pakkasimme tavarat ja etsimme kahvilan. Tuntui sopivalta vaihtaa maisemaa, sillä olin illalla miettinyt, että Rooma on nyt nähty ja mieli teki jo uuteen seikkailuun. Matkaa Firenzeen on vajaat 300 kilometria ja se taittui nopeasti 1,5 tuntiin junalla. Ruuhkaista rautatieasemaa lukuunottamatta Firenze tuntui heti kotoisammalta kuin kolossaalinen Rooma. Kapeat kujat ovat viehättäviä ja joen ylitys oli kaunis maiseman ollessa utuinen sateen jälkeen.
Airbnb-majoituksemme neiti saapui ajallaan avaamaan meille oven. Odotin kämpän olevan viihtyisä, sillä kuvat olivat sen verran hienot, mutta toisaalta aina pitää varautua yllätyksiin. Tällä kertaa yllätys oli kuitenkin positiivinen. Olin aivan liekeissä, kun kävimme asunnon läpi. Emännän mukaan talo on 400-luvulta, ehkä uskoisin paremmin, että mahdollisesti 400 vuotta vanha, mutta ihan sama, koska tämä paikka tuntui ihan kodilta. Puu- ja tiilikattoa, tiililattia, hirsiä ja sopivan väljästi vanhoja puisia huonekaluja. Sanoinkin Iinalle, että täällä voi hengailla jo ihan se takia, kun huoneisto on niin inspiroiva.
Yksin reissatessa kuvaan retkiltäni paljon videoita, mutta tällä kertaa tämä asuntoesittely oli ainoa.
Ennen matkaa olin sanonut, että haluaisin kuulla musiikkiesityksiä, sillä Prahan matkallani eksyin pariin konserttiin ja ne olivat mukavia kokemuksia. Roomassa oli jo pari kirkkokonserttia koettu, mutta toivoin Firenzestäkin jotain tulevan vastaan. Näin kävikin varsin nopeasti. Eräs mies jakoi lentolehtisiä kadulla ja yleensä niillä promotaan ravintolaa, eikä niihin kiinnitä huomiota. Kävelimme jo ohi, mutta jostain syystä käännyin katsomaan taakseni, mitä lapussa oikein oli. Pian oli alkamassa kolmen tenorin konsertti aivan nurkan takana.
Iina ei jaksanut konserttin lähteä, joten hetken aikaa pohdin, menenkö yksin. Toisaalta olisi ollut kiva viettää iltaa kaksin, mutta lopulta päädyin konserttiin, sillä sellaistahan olin toivonut ja nyt se oli tyrkyllä sopivaan hintaan. Herrat esittivät suosittujen Oopperoiden aarioita, mutta minulle suurin osa oli tuntematonta kamaa. Konsertti oli kuitenkin hyvä ja oli hauska kokea taas jotain uutta ja erilaista. Pidän tärkeänä sitä, että altistaa itseään uusille vaikutteille. Aina oppii jotain uutta, saaden inspiraatiota ja tuoretta näkökulmaa musiikin maailmaan. Keikan jälkeen olin vielä niin fiiliksissä, että hain Iinan kämpiltä ja etsimme läheltä mukavan baarin, missä saimme viinin seuraksi oikean juustolautasen, jossa ei ollut moittimista.
Perjantai 8.12.
Ihanan majamme huono puoli oli se, että liikenteen melu kaikui kadulta varsin hyvin ja paikallinen ajokulttuuri suosii varsin hurjia nopeuksia pienillä kujilla. Koska oli pyhäpäivä, edellisenä ilta oli ihmisiä liikenteessä enemmänkin, joten ennen nukahtamista kuuntelin kadulta kantautuvaa huutelua, aamulla sitten kirkonkelloja ja hurjastelijoita.
Iina otti migreenilääkkeen ja jäi uinumaan, joten lähdin etsimään aamupalaa. Tarjontaa oli mukavasti ja löysin kivan paikan, missä nautistelin teetä, tuoremehua ja focaccian. Kirjoittelin blogia ja lueskelin kirjaa. Fiilistelin sitä, kuinka siistiä on myös olla omissa oloissaan. Mietiskelin, kuinka paljon olenkaan kierrellyt maailmalla yksin. Nautin suuresti vain olemisesta ja ihmettelemisestä. Sitä ei ole tällä reissulla ollut tai se on hiukan erilaista yhdessä. On tietenkin hienoa reissata myös seurassa, sillä usein sitä toivoo voivansa jakaa kokemuksen toisen kanssa. Kahvilassa kirjoitin tekstin Syvänmielensukeltaja-blogiini.
Kun Iina liittyi seuraan, lähdimme kiertelemään kaupunkia. Satoi kohtuulisen paljon ja totesimme, ettemme halua jonotella mihinkään museoon tällä kelillä. Menimme syömään ja ruokailun jälkeen totesimme, että tällä kelillä on hyvä nuokkua päikkärit. Päikkäräiltä herättyämme suuntasimme Iinan rakastamille aperol spritzeille lähikuppilaan. Fiilisteltyämme baarin tunnelmaa tarpeeksi, otimme suunnaksi ravintolan, jonka Iina oli bongannut matkaoppaasta. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen löysimme perille ja päätimme molemmat ottaa pizzat, kun talosta löytyi puu-uuni ja pizzat näyttivät makoisilta. Iina piti lätyistä, mutta itse en ihan parhaaseen luokkaan näitä kelpuuttanut. Jälkiruokana jakamamme tiramisu sen sijaan oli erinomainen.
Paluumatkalla halusin vielä poiketa kuppilaan, joka oli samalla kirjakauppa, kun kuitenkin omaan jonkinlaisen kirjakauppafetissin. Paikka olikin mukava, tosin musiikki ehkä turhan kovalla. Meidät ohjattiin parvitasolle pöytiin, mutta odottelun jälkeen kukaan ei lopulta hakenut tilausta, joten päätimme suunnata kämpille tuutimaan.
Lauantai 9.12.
Kirkonkellot herättivät meikän tasan kahdeksalta. Nuokuin kuitenkin vielä Iinan seurana ja pääsimme liikkeellä tuttuun tapaan vasta yhdentoista nurkilla. Kävimme lähikahvilassa aamupalalla. Tarkoitus oli kierrellä museoita, mutta kun keli suosi päätimme ensimmäiseksi mennä ihailemaan kaupunkia kehutulta näköalapaikalta. Kiertelelimme mutkien ja kukkuloiden kautta kohti näköalapaikkaa. Matkalla bongasimme myös hautausmaan ja 1000-luvulla rakennetun askeettisen kirkon. Askeettiset paikat iskevät minuun kovasti ja miellän tällaiset paikat enemmän hengelliseen toimintaan sopivaksi, kuin katolisen kultaloiston, jota tuoreemmat kirkot edustavat.
Iina kertoi tarjoilijan järkyttyneen, kun halusin kolmioleivät ja kaakaon yhtä aikaa.
Harhapoluilla näimme myös Toscanan kukkuloita.
Näköala kaupunkiin oli todellakin kävelyn arvoinen. Parin valokuvan jälkeen totesimme, että keli on sen verran tuulinen ja kylmä, että pitää hakea lisää vaatetta. Iinan pääkipu ei ollut kokonaan poistunut ja hän päätti ottaa päivälevon. Itse olin kaupungista inspiroituneena virtaa täynnä, joten lähdin kiertelemään yksin. Italialaisilla oli ns. pitkä viikonloppu, joten turistien lisäksi oli myös italiaanoja paljon ja pikkuiset kujat olivat varsin tukalia kulkea. Kaikkiin museoihin oli pitkät jonot, joten päädyin vain samoilemaan ympäri kaupunkia ja ihmettelemään menoa.
Persoonallinen Ponte Vecchio -silta.
'
Tunnelmaa joulutorilla.
Iinan fengshui rakoili, kun hän koitti soittaa minulle ja puheluun vastasi italialainen nainen. En kuitenkaan ollut ryöstetty tai kaapattu, kuten IIina ensin pohti, vaan puhelu sattui yhdistymään paikalliseen liittymään. Eipä ole ennen moinen onnistunut. Oivallus lisätä +358 numeroon toi minut langan päähän.
Oli aika lähteä syömään illallinen. Iina oli jälleen etsinyt ravintolan valmiiksi. Minulla oli mittarissa jo piirun päälle 20 kilometriä, joten onneksi ravintola oli kohtuullisen lähellä. Onni ei suosinut ja pöytiä ei ollut vapaana. Hätähän ei ollut suuri, sillä kivoja ravintoloita oli alue täynnä, joten etsiydyimme ravinteliin, josta löytyi tilaa. Paikka oli viihtyisä ja tarjoilut hyvät, joten ilta meni mukavasti.
Sunnuntai 10.12.
Luvassa oli sadetta, joten olimme varautuneet museoiden kiertelyyn. Kävimme aamupalalla samassa paikassa, jossa kävin yksin toissa aamuna. Henkilökunta muistikin minut, tiesi Iina kertoa heidän keskusteluistaan. Toivon, että lähinnä pitkien hiusteni ansiosta, mikä näyttää olevan epämuodikasta italian miehille. aamiaisen jälkeen Iina googlaili meille majoituksen viimeiseksi yöksi Roomaan.
Firenzen kuuluisin museo on Uffizi. Lipun ostaminen netistä ei onnistunut, joten kävimme katsomassa paikan päällä, millaiset jonot ovat. Meille kaupattiin lippua, jolla olisi päässyt jonon ohi. Varsin virallisen oloiset kauppiaat eivät kuitenkaan täysin vakuuttaneet. Lipun hinta tippuikin vielä, kun lähdimme kävelemään pois, joten kaupustelijat tuskin museotiimiin kuuluivat.
Michelangelon Pieta
Duomon kupoli museon parvekkeelta nähtynä. Kirkko on niin valtava, ettei siitä saa kunnolla kokonaiskuvaa kuin ilmakuvista.
Kävimme tarkastamassa toisen museon, mitä olin edellisenä päivänä katsellut, mutta se on kirkko ja siellä oli messu menossa. Lähdimme tuomiokirkon eli Duomon vieressä sijaitsevaan museoon ja sinne ei jonoa ollut. Museo on erittäin moderni ja virkistävää vaihtelua perinteisemmille tyyleille asetella teoksia näytille. Museon jälkeen alkoi vatsat kurnia ja nautin ehkä reissun parhaan ateriani. Risotto maistui erittäin hyvältä.
Koska museolippuun sisältyi useampi kohde, jonotimme sateessa pääsyä kellotorniin. 414 asklemaa meni yllättävän kepeästi ja näkymät Firenzen ylle olivat kohtuulliset, vaikka sade jatkui. Kellotornin jälkeen päätimme jättää nähtävyydet ja kävimme poimimassa kaupasta mukaan kotiinviemisiä.
Aivan kämpän viereisellä aukiolla sijaitsi kehuttu ravintola ja menimme sinne illastamaan. Otin alkuun tomaattikeiton, joka oli maukas, mutta pienempi lautanen olisi riittänyt. Simpukkapastani oli valtava ja vatsani oli niin täynnä aterian jälkeen.
Maanantai 11.12.
Pastan turvottama vatsa ei hyviä unia edesauttanut, joten yö meni osittain sängyssä pyöriessa. Pakkailimme kamat ja laitoimme kämpän siistiksi. Keli oli lämmennyt pakkaselta yli kymmeneen asteeseen ja muutoksen todella huomasi. Fiilistelimme vielä viimeiset näkymät Vecchion sillallta. Aamupalapaikkaa etsiessä vaikutti siltä, että angry hungry kolkutteli ovella, kunnes löysimme sopivan paikan murkinoida.
Duomon pääovi
Battistero di San Giovannin kultainen katto.
Sääolot olivat olleet jossain päin Toscanaa kovat, kun päivän lehdessä luki, että kouluja oli suljettu. Juna-asemalla selvisikin, että useat junat olivat myöhässä. Edellinen Roomaan menevä juna oli kokonaan peruttu, joten meidän junaamme oli kova tunku. Konnarin avustuksella saimme kuitenkin omat paikkamme.
Hotelli oli aivan Rooman Termini-aseman vieressä. Yllätyin, kun hotellin aula oli hiukan tyylikkäämpi kuin oletin. Kohta meille tarjottiin jo skumppaa ja laukkumme tuotiin rullakolla huoneeseen. Huone maksoi vain vajaat 60 €, joten olin odottanut jotain perus kämäistä hotellia ilman hienostelua
.
Halusin käydä heittämässä Trevin suihkulähteeseen Firenzen huoneesta löytämäni amerikkalaisen 5 sentin kolikon. Iinan bongaaman ravintolan aukeamista odotellessa, kävelimme vielä fiilistelemään espanjalaiset portaat valaistuna. Kokeilin pizzan sijaan calzonen, joka on tavallaan pizza, mutta sisään on leivottu juustoa ja kinkkua. En ihastunut tähän tuotokseen. Paluumatkalla herkuttelimme vielä jäätelöt La Romanassa.
Hotellille päästyämme yritimme tehdä lähtöselvityksen netissä, mutta sitä ei voinutkaan tehdä. Selvisi, että lumimyrsky oli sotkenut Amsterdamin lentoliikenteen. Uutisista luimme, että koko Euroopan alueella oli peruttu yli tuhat lentoa. Lentomme status oli kuitenkin ”aikataulussa”, joten jäimme odottamaan tuleeko aamuksi uutta tietoa. Itse olin tästä mahdollisesta viivytyksestä ja seikkailusta innoissani, mutta Iinaa taas jännitti, koska hän oli aloittamassa keskiviikkona uuden työn uudessa työpaikassa.
Tiistai 12.12.
Heräsimme kuuden jälkeen ja lentoyhtiöltä ei ollut tullut viestiä, joten lähdimme metsästämään paikkaa lentokenttäbussista. Lippuja ei myyty ennakkoon ja jonot olivat aika pitkät, joten emme olleet varmoja, mahdummeko heti ensimmäiseen bussiin. Onni suosi ja olimme kentällä hyvissä ajoin. Lähtöselvityksessä saimme kuulla, että lennämmekin suoraan Helsinkiin Finnairin kyydissä. Mikä iloinen yllätys.
Lento sujui hyvin ja ilman Suomen lumimyrskyä olisimme olleet kotona varsin nopeasti. Junamatka kuitenkin kesti melkein tunnin aikataulua pidempään, mutta mikäs lämpöisessä odotellessa. Kaupasta olin ostanut perinteisen kotiinpaluuruokani lohisalaatin. En ottanut siitä kuvaa. :D Illalla Helsinki-Vantaa oli mennyt aivan jumiin, joten meillä kävi hyvä tuuri, kun saimme suoran lennon ja ehdimme kaaoksen alta pois.
Hieno reissu jälleen ja pitääpä alkaa pohtia seuraava retkeä.:)
